Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 29 Bible Online

Jobin kirja 29 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 29

¹Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

²Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

³Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

⁴Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

⁵Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

⁶Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

⁷Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

⁸Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

⁹Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

¹⁰Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

¹¹Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

¹²Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

¹³Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

¹⁴Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

¹⁵Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

¹⁶Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

¹⁷Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

¹⁸Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

¹⁹Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

²⁰Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

²¹He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

²²Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

²³He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

²⁴Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

²⁵Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.