Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 31 Bible Online

Jobin kirja 31 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 31

¹Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

²Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

³Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

⁴Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

⁵Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

⁶Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

⁷Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

⁸Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

⁹Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

¹⁰Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

¹¹Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

¹²Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

¹³Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

¹⁴Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¹⁵Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¹⁶Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

¹⁷Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

¹⁸Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

¹⁹Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

²⁰Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

²¹Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

²²Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

²³Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

²⁴Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

²⁵Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

²⁶Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

²⁷Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

²⁸Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

²⁹Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

³⁰Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

³¹Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

³²Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

³³Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

³⁴Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

³⁵Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

³⁶Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

³⁷Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

³⁸Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

³⁹Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

⁴⁰Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.