Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 32 Bible Online

Jobin kirja 32 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 32

¹Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

²Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

³Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

⁴Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

⁵Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

⁶Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

⁷Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

⁸Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

⁹Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

¹⁰Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

¹¹Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

¹²Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

¹³Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

¹⁴Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

¹⁵He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

¹⁶Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

¹⁷Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

¹⁸Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

¹⁹Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

²⁰Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

²¹En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

²²Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.