Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 34 Bible Online

Jobin kirja 34 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 34

¹Ja Elihu vielä sanoi:

²Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

³Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

⁴Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

⁵Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

⁶Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

⁷Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

⁸Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

⁹Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

¹⁰Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

¹¹Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

¹²Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

¹³Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

¹⁴Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

¹⁵Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

¹⁶Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

¹⁷Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

¹⁸Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

¹⁹Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

²⁰Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

²¹Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

²²Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

²³Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

²⁴Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

²⁵Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

²⁶Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

²⁷Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

²⁸Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

²⁹Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

³⁰Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

³¹Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

³²Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

³³Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

³⁴Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

³⁵Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

³⁶Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

³⁷Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.