Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 6 Bible Online

Jobin kirja 6 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 6

¹Niin Job vastasi ja sanoi:

²Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

³Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

⁴Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

⁵Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

⁶Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

⁷Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

⁸Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

⁹Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

¹⁰Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

¹¹Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

¹²Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

¹³Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

¹⁴Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

¹⁵Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

¹⁶Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

¹⁷Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

¹⁸Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

¹⁹He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

²⁰Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

²¹Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

²²Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

²³Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

²⁴Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

²⁵Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

²⁶Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

²⁷Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

²⁸Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

²⁹Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

³⁰Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?