Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 102 Bible Online

Psalmien kirja 102 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 102

¹Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

²Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

³Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

⁴Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

⁵Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

⁶Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

⁷Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

⁸Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

⁹Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

¹⁰Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

¹¹Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

¹²Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

¹³Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

¹⁴Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

¹⁵Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

¹⁶Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

¹⁷Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

¹⁸Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

¹⁹Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

²⁰Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

²¹Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

²²Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

²³Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

²⁴Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

²⁵Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

²⁶Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

²⁷Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

²⁸Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.