Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 104 Bible Online

Psalmien kirja 104 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 104

¹Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

²Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

³Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

⁴Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

⁵Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

⁶Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

⁷Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

⁸Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

⁹Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

¹⁰Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

¹¹Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

¹²Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

¹³Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

¹⁵Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

¹⁶Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

¹⁷Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

¹⁸Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

¹⁹Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

²⁰Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

²¹Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

²²Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

²³Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

²⁴Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

²⁵Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

²⁶Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

²⁷Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

²⁸Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

²⁹Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

³⁰Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

³¹Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

³²Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

³³Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

³⁴Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

³⁵Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!