Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 109 Bible Online

Psalmien kirja 109 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 109

¹Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

²Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

³Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

⁴Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

⁵He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

⁶Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

⁷Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

⁸Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

⁹Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

¹⁰Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

¹¹Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

¹²Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

¹³Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

¹⁴Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

¹⁵Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

¹⁶Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

¹⁷Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

¹⁸Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

¹⁹Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

²⁰Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

²¹Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

²²Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

²³Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

²⁴Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

²⁵Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

²⁶Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

²⁷Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

²⁸Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

²⁹Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

³⁰Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

³¹Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.