Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 119 Bible Online

Psalmien kirja 119 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 119

¹Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.

²Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.

³Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.

⁴Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.

⁵O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!

⁶Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.

⁷Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.

⁸Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.

⁹Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.

¹⁰Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.

¹¹Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.

¹²Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!

¹³Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.

¹⁴Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.

¹⁵Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.

¹⁶Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.

¹⁷Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.

¹⁸Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.

¹⁹Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.

²⁰Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.

²¹Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.

²²Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.

²³Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.

²⁴Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

²⁵Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.

²⁶Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.

²⁷Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.

²⁸Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.

²⁹Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.

³⁰Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.

³¹Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.

³²Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.

³³Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.

³⁴Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.

³⁵Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.

³⁶Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.

³⁷Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.

³⁸Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.

³⁹Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.

⁴⁰Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.

⁴¹Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,

⁴²Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.

⁴³Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.

⁴⁴Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,

⁴⁵Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,

⁴⁶Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,

⁴⁷Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,

⁴⁸Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.

⁴⁹Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.

⁵⁰Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.

⁵¹Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.

⁵²Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.

⁵³Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.

⁵⁴Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.

⁵⁵Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.

⁵⁶Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.

⁵⁷Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.

⁵⁸Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.

⁵⁹Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.

⁶⁰Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.

⁶¹Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.

⁶²Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

⁶³Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,

⁶⁴Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.

⁶⁵Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.

⁶⁶Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.

⁶⁷Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.

⁶⁸Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.

⁶⁹Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.

⁷⁰Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.

⁷¹Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.

⁷²Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.

⁷³Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.

⁷⁴Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.

⁷⁵Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.

⁷⁶Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.

⁷⁷Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.

⁷⁸Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.

⁷⁹Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.

⁸⁰Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.

⁸¹Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.

⁸²Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?

⁸³Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.

⁸⁴Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?

⁸⁵Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.

⁸⁶Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.

⁸⁷He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.

⁸⁸Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.

⁸⁹Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.

⁹⁰Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.

⁹¹Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.

⁹²Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.

⁹³En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.

⁹⁴Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.

⁹⁵Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.

⁹⁶Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.

⁹⁷Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.

⁹⁸Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.

⁹⁹Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.

¹⁰⁰Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.

¹⁰¹Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.

¹⁰²En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.

¹⁰³Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.

¹⁰⁴Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

¹⁰⁵Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.

¹⁰⁶Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.

¹⁰⁷Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.

¹⁰⁸Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.

¹⁰⁹Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.

¹¹⁰Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.

¹¹¹Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.

¹¹²Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.

¹¹³Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.

¹¹⁴Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.

¹¹⁵Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.

¹¹⁶Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.

¹¹⁷Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.

¹¹⁸Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.

¹¹⁹Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.

¹²⁰Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.

¹²¹Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.

¹²²Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.

¹²³Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.

¹²⁴Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.

¹²⁵Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.

¹²⁶Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.

¹²⁷Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.

¹²⁸Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

¹²⁹Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.

¹³⁰Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.

¹³¹Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.

¹³²Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.

¹³³Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.

¹³⁴Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.

¹³⁵Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.

¹³⁶Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.

¹³⁷Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.

¹³⁸Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.

¹³⁹Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.

¹⁴⁰Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.

¹⁴¹Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.

¹⁴²Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.

¹⁴³Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.

¹⁴⁴Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.

¹⁴⁵Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.

¹⁴⁶Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.

¹⁴⁷Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.

¹⁴⁸Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.

¹⁴⁹Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

¹⁵⁰Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.

¹⁵¹Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.

¹⁵²Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.

¹⁵³Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.

¹⁵⁴Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.

¹⁵⁵Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.

¹⁵⁶Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

¹⁵⁷Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.

¹⁵⁸Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.

¹⁵⁹Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.

¹⁶⁰Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.

¹⁶¹Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.

¹⁶²Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.

¹⁶³Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.

¹⁶⁴Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

¹⁶⁵Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.

¹⁶⁶Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.

¹⁶⁷Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.

¹⁶⁸Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.

¹⁶⁹Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.

¹⁷⁰Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.

¹⁷¹Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.

¹⁷²Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.

¹⁷³Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.

¹⁷⁴Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.

¹⁷⁵Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!

¹⁷⁶Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.