Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 132 Bible Online

Psalmien kirja 132 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 132

¹Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

²Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

³En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

⁴En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

⁵Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

⁶Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

⁷Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

⁸Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

⁹Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

¹⁰Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

¹¹Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

¹²Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

¹³Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

¹⁴Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

¹⁵Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

¹⁶Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

¹⁷Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

¹⁸Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.