Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 18 Bible Online

Psalmien kirja 18 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 18

¹Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. (H18:2) Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

²Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

³Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

⁴Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

⁵Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

⁶Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

⁷Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

⁸Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

⁹Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

¹⁰Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

¹¹Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

¹²Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

¹³Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

¹⁴Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

¹⁵Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

¹⁶Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

¹⁷Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

¹⁸Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

¹⁹Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

²⁰Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

²¹Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

²²Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

²³Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

²⁴Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

²⁵Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

²⁶Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

²⁷Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

²⁸Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

²⁹Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

³⁰Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

³¹Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

³²Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

³³Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

³⁴Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

³⁵Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

³⁶Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

³⁷Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

³⁸Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

³⁹Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

⁴⁰Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

⁴¹He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

⁴²Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

⁴³Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

⁴⁴Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

⁴⁵Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

⁴⁶Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

⁴⁷Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

⁴⁸Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

⁴⁹Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

⁵⁰Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.