Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 22 Bible Online

Psalmien kirja 22 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 22

¹Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

²Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

³Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

⁴Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

⁵Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

⁶Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

⁷Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

⁸Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

⁹Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

¹⁰Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

¹¹Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

¹²Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

¹³Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

¹⁴Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

¹⁵Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

¹⁶Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

¹⁷Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

¹⁸He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

¹⁹Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

²⁰Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

²¹Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

²²Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

²³Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

²⁴Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

²⁵Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

²⁶Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

²⁷Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

²⁸Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

²⁹Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

³⁰Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

³¹He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.