Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 35 Bible Online

Psalmien kirja 35 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 35

¹Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

²Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

³Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

⁴Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

⁵Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

⁶Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

⁷Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

⁸Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

⁹Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

¹⁰Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

¹¹Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

¹²He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

¹³Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

¹⁴Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

¹⁵Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

¹⁶Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

¹⁷Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

¹⁸Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

¹⁹Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

²⁰Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

²¹Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

²²Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

²³Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

²⁴Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

²⁵Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

²⁶Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

²⁷Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

²⁸Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.