Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 37 Bible Online

Psalmien kirja 37 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 37

¹Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

²Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

³Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

⁴Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

⁵Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

⁶Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

⁷Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

⁸Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

⁹Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

¹⁰Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

¹¹Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

¹²Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

¹³Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

¹⁴Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

¹⁵Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

¹⁶Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

¹⁷Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

¹⁸Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

¹⁹Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

²⁰Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

²¹Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

²²Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

²³Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

²⁴Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

²⁵Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

²⁶Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

²⁷Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

²⁸Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

²⁹Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

³⁰Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

³¹Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

³²Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

³³Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

³⁴Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

³⁵Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

³⁶Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

³⁷Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

³⁸Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

³⁹Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

⁴⁰Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.