Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 44 Bible Online

Psalmien kirja 44 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 44

¹Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. (H44:2) Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

²Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

³Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

⁴Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

⁵Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

⁶Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

⁷Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

⁸Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

⁹Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

¹⁰Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

¹¹Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

¹²Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

¹³Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

¹⁴Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

¹⁵Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

¹⁶Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

¹⁷Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

¹⁸Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

¹⁹Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

²⁰Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

²¹Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

²²Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

²³Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

²⁴Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

²⁵Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

²⁶Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!