Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 73 Bible Online

Psalmien kirja 73 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 73

¹Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

²Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

³Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

⁴Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

⁵Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

⁶Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

⁷Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

⁸Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

⁹Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

¹⁰Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

¹¹Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

¹²Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

¹³Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

¹⁴Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

¹⁵Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

¹⁶Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

¹⁷Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

¹⁸Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

¹⁹Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

²⁰Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

²¹Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

²²Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

²³Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

²⁴Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

²⁵Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

²⁶Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

²⁷Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

²⁸Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.