Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 78 Bible Online

Psalmien kirja 78 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 78

¹Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

²Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

³Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

⁴Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

⁶Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

⁷Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

⁸Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

⁹Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

¹⁰Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

¹¹Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

¹²Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

¹³Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

¹⁴Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

¹⁵Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

¹⁶Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

¹⁷Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

¹⁸He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

¹⁹He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

²⁰Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

²¹Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

²²Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

²³Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

²⁴Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

²⁵He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

²⁶Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

²⁷Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

²⁸Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

²⁹Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

³⁰Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

³¹Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

³²Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

³³Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

³⁴Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

³⁵Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

³⁶Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

³⁷Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

³⁸Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

³⁹Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

⁴⁰Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

⁴¹Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

⁴²Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

⁴³Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

⁴⁴Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

⁴⁵Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

⁴⁶Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

⁴⁷Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

⁴⁸Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

⁴⁹Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

⁵⁰Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

⁵¹Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

⁵²Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

⁵³Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

⁵⁵Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

⁵⁶Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

⁵⁷Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

⁵⁸Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

⁵⁹Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

⁶⁰Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

⁶¹Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

⁶²Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

⁶³Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

⁶⁴Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

⁶⁵Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

⁶⁶Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

⁶⁷Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

⁶⁸Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

⁶⁹Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

⁷⁰Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

⁷¹Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

⁷²Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.