Read Raamattu, 1776 Psalmien kirja 89 Bible Online

Psalmien kirja 89 - Raamattu, 1776 bible

Psalmien kirja 89

¹Etanin sen Esrahilaisen opetus. (H89:2) Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

²Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

³Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

⁴Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

⁵Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

⁶Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

⁷Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

⁸Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

⁹Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

¹⁰Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

¹¹Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

¹²Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

¹³Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

¹⁴Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

¹⁵Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

¹⁶Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

¹⁷Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

¹⁸Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

¹⁹Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

²⁰Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

²¹Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

²²Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

²³Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

²⁴Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

²⁵Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

²⁶Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

²⁷Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

²⁸Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

²⁹Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

³⁰Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

³¹Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

³²Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

³³Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

³⁴En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

³⁵Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

³⁶Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

³⁷Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

³⁸Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

³⁹Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

⁴⁰Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

⁴¹Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

⁴²Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

⁴³Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

⁴⁴Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

⁴⁵Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

⁴⁶Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

⁴⁷Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

⁴⁸Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

⁴⁹Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

⁵⁰Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

⁵¹Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

⁵²Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!