Read Raamattu, 1776 Sananlaskujen kirja 17 Bible Online

Sananlaskujen kirja 17 - Raamattu, 1776 bible

Sananlaskujen kirja 17

¹Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

²Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

³Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

⁴Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

⁵Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

⁶vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

⁷Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

⁸Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

⁹Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

¹⁰Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

¹¹Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

¹²Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

¹³Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

¹⁴Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

¹⁵Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

¹⁶Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

¹⁷Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

¹⁸Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

¹⁹Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

²⁰Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

²¹Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

²²Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

²³Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

²⁴Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

²⁵Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

²⁶Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

²⁷Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

²⁸Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.