Read Raamattu, 1776 Sananlaskujen kirja 30 Bible Online

Sananlaskujen kirja 30 - Raamattu, 1776 bible

Sananlaskujen kirja 30

¹Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.

²Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.

³En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.

⁴Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?

⁵Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.

⁶Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.

⁷Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:

⁸Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.

⁹Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.

¹¹On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.

¹²On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.

¹³Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;

¹⁴Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:

¹⁶Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.

¹⁷Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.

¹⁸Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:

¹⁹Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.

²⁰Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.

²¹Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:

²²Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,

²³Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.

²⁴Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.

²⁵Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;

²⁶Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;

²⁸Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.

²⁹Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:

³⁰Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;

³¹Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.

³²Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.

³³Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.