Read Raamattu, 1776 Sananlaskujen kirja 6 Bible Online

Sananlaskujen kirja 6 - Raamattu, 1776 bible

Sananlaskujen kirja 6

¹Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.

²Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.

³ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.

⁴Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.

⁵Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.

⁶Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.

⁷Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,

⁸Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.

⁹Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?

¹⁰Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;

¹¹Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

¹²Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,

¹³Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.

¹⁴Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.

¹⁵Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.

¹⁶Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:

¹⁷Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;

¹⁸Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;

¹⁹Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

²⁰Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.

²¹Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.

²²Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.

²³Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,

²⁴Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

²⁵Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.

²⁶Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.

²⁷Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?

²⁸Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?

²⁹Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.

³⁰Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:

³¹Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;

³²Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.

³³Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.

³⁴Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:

³⁵Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.