Read Raamattu, 1776 Valitusvirret 3 Bible Online

Valitusvirret 3 - Raamattu, 1776 bible

Valitusvirret 3

¹Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

²Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

³Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

⁴Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

⁵Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

⁶Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

⁷Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

⁸Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

⁹Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

¹⁰Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

¹¹Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

¹²Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

¹³Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

¹⁴Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

¹⁵Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

¹⁶Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

¹⁷Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

¹⁸Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

¹⁹Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

²⁰Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

²¹Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

²²Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

²³Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

²⁴Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

²⁵Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

²⁶Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

²⁷Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

²⁸Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

²⁹Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

³⁰Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

³¹Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

³²Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

³³Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

³⁴Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

³⁵Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

³⁶Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

³⁷Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

³⁸Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

³⁹Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

⁴⁰Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

⁴²Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

⁴³Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

⁴⁴Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

⁴⁵Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

⁴⁶Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

⁴⁷Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

⁴⁸Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

⁴⁹Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

⁵⁰Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

⁵¹Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

⁵²Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

⁵³He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

⁵⁴Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

⁵⁵Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

⁵⁶Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

⁵⁷Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

⁵⁸Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

⁵⁹Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

⁶⁰Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

⁶¹Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

⁶²Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

⁶³Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

⁶⁴Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

⁶⁵Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

⁶⁶Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.