Read Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan Matteus 25 Bible Online

Matteus 25 - Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan bible

Matteus 25

¹SIlloin pite Taiuan waldakunnan oleman Kymenen Neitzen caltainen/ iotca otit heiden Lampuns/ ia wlgosmenit ylke wastan. Silloin pitää taiwaan waltakunnan oleman kymmenen neitseen kaltainen/ jotka otit heidän lamppunsa/ ja ulosmenit ylkää wastaan.

²Mutta wijsi heiste olit tyhmet/ ia wijsi wijsast. Mutta wiisi heistä olit tyhmät/ ja wiisi wiisasta.

³Ne tyhmet otit heiden Lampuns/ ia ei öliu mötens. Ne tyhmät otit heidän lamppunsa/ ja ei öljy myötänsä.

⁴Mutta ne wijsat otit ölijun heiden astians ynne * Lampuden cansa. Mutta ne wiisat otit öljyn heidän astiansa ynnä lamppujen kanssa.

⁵Coska nyt Ylke wiwuyij/ tulit he caiki wneliaxi ia macaisit. Koska nyt ylkä wiipyi/ tulit he kaikki uneliaiksi ja makasit.

⁶Mutta poliööne hwto tuli/ Catzo/ Ylke tule/ wlgosmenget hende wastan. Mutta puoli yönnä huuto tuli/ Katso/ Ylkä tulee/ ulosmenkäät häntä wastaan.

⁷Nin ylesnousit caicki nämet Neitzet/ ia walmistit heiden Lampuns. Niin ylösnousit kaikki nämät neitseet/ ja walmistit heidän lamppunsa.

⁸Nin sanoit ne tyhmet nijlle wijsaille. Andacat meille teiden öliustan/ sille meiden Lampudh sammuuat. Niin sanoit ne tyhmät niille wiisaille. Antakaat meille teidän öljystän/ sillä meidän lamput sammuwat.

⁹Nin wastasit ne wijsat/ sanoden. Eiswingan/ senpäle ettei meille ia teille pide pwttuman/ Mutta menget paramin nijnen tyge/ iotca Myuet/ ia ostakat itzellen. Niin wastasit ne wiisaat/ sanoen. Ei suinkaan/ sen päälle ettei meillä ja teillä pidä puuttuman/ Mutta menkäät paremmin niiden tykö/ jotka myywät/ ja ostakaat itsellen.

¹⁰Nin coska he menit ostaman/ tuli Ylke. Ja iotca walmit olit sisellekeuit henen cansans Häihin/ ia Oui kinisaluattin. Niin koska he menit ostamaan/ tuli ylkä. Ja jotka walmiit olit sisälle käwit hänen kanssansa häihin/ ja owi kiinni salwattiin.

¹¹Wimein tulit nekin toiset Neitzet/ ia sanoit/ Herra/ Herra/ aua meiden eteen. Wiimein tulit nekin toiset neitseet/ ja sanoit/ Herra/ Herra/ awaa meidän eteen.

¹²Mutta hen wastasi/ ia sanoi/ Totisesta sanon mine teille/ En tunne mine teitä. Mutta hän wastasi/ ja sanoi/ Totisesti sanon minä teille/ En tunne minä teitä.

¹³Walwocat sentehden/ sille ette te tiedhe peiwe eike hetke/ iona Inhimisen Poica tulepi. Walwokaat sentähden/ sillä että te tiedä päiwää eikä hetkeä/ jona Ihmisen Poika tuleepi.

¹⁴Sille ninquin yxi Inhiminen muille maille lechteisens/ cutzui henen Paluelians/ ia annoi heille Tauarans. Sillä niinkuin yksi ihminen muille maille lähteissänsä/ kutsui hänen palwelijansa/ ja annoi heille tawaransa.

¹⁵Ja yhdelle hen annoi wijsi * Leiuiske/ mutta toiselle caxi/ ia colmanelle yhden/ ia iocahitzelle oman taghansa ielkin/ Ja meni cocta matkans. Ja yhdelle hän annoi wiisi leiwiskää/ mutta toiselle kaksi/ ja kolmannelle yhden/ ja jokaiselle oman tapansa tawansa jälkeen/ Ja meni kohta matkaansa.

¹⁶Nin poiskeui se/ ioca Wijsi Leiwisket oli ottanut/ ia caupitzi ninen cautta/ ia woitti toiset wijsi Leiuiske. Niin pois käwi se/ joka wiisi leiwiskät oli ottanut/ ja kaupitsi niiden kautta/ ja woitti toiset wiisi leiwiskää.

¹⁷Samalamodholla mös se/ ioca caxi oli ottanut/ woitti hen mös toiset caxi. Samalla muodolla myös se/ joka kaksi olit ottanut/ woitti hän myös toiset kaksi.

¹⁸Mutta se/ ioca yhden oli ottanut/ poiskeui ia caiwoi mahan/ ia ketki Herrans rahan. Mutta se/ joka yhden oli ottanut/ pois käwi ja kaiwoi maahan/ ja kätki Herransa rahan.

¹⁹Nin pitken aigan peräst/ tuli ninen Palueliain Herra/ ia laski luku heiden cansans. Niin pitkän ajan perästä/ tuli niiden palwelijan Herra/ ja laski lukua heidän kanssansa.

²⁰Ja edheskeui se/ ioca oli ottanut wijsi Leiwisket/ ia edheskannoi toiset wijsi Leiwiske/ sanoden. Herra/ Wijsi Leiwisket sine annoit minulle/ Catzo/ mine olen toiset wijsi Leiwiske nijnen cautta woittanut. Ja edeskäwi se/ joka oli ottanut wiisi leiwiskät/ ja edeskannoi toiset wiisi leiwiskää/ sanoen. Herra/ Wiisi leiwiskäät sinä annoit minulle/ Katso/ minä olen toiset wiisi leiwiskää niiden kautta woittanut.

²¹Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ Sisellemene sinun Herras iloon. Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ Sisälle mene sinun Herrasi iloon.

²²Nin mös se edheskeui/ ioca oli ottanut caxi Leiwisket/ ia sanoi. Herra/ Caxi Leiwiske sine annoit minulle/ Catzo/ toiset caxi mine olen ninen cautta woittanut. Niin myös se edeskäwi/ joka oli ottanut kaksi leiwiskät/ ja sanoi. Herra/ kaksi leiwiskää sinä annoit minulle/ Katso/ toiset kaksi minä olen niiden kautta woittanut.

²³Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ sisellemene sinun Herras iloon. Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ sisälle mene sinun Herrasi iloon.

²⁴Nin mös se edheskeui ioca yhden Leiwisken oli ottanut/ ia sanoi/ Herra/ mine tiesin/ ettäs angara mies olet/ Sine nijtedh cuhungas edh kyluenyt/ ia sielde sine cokot/ cuhungas edh haijottanut/ Niin myös se edeskäwi joka yhden leiwiskän oli ottanut/ ja sanoi/ Herra/ minä tiesin/ että ankara mies olet/ Sinä niität kuhunkas et kylwänyt/ ja sieltä sinä kokoat/ kuhunkas et hajottanut/

²⁵Ja mine pelieten poismenin ia ketkin sinun Leiwiskes mahan. Ja minä peljäten pois menin ja kätkin sinun leiwiskäsi maahan.

²⁶Catzo/ tesse on sinun omas. Mutta henen Herrans wastasi/ ia sanoi henelle. Sine paha ia laiska paluelia/ tiesickös että mine nijtän cuhunga en kylue/ ia cokoon sielde cuhunga en ole haiottanut/ Katso/ tässä on sinun omasi. Muttta hänen Herransa wastasi/ ja sanoi hänelle. Sinä paha ja laiska palwelija/ tiesitkös että minä niitän kuhunka en kylwä/ ja kokoon sieltä kuhunka en ole hajottanut/

²⁷Nin sinun sijs olis tullut/ wlgosanda minun rahan Cauppalaisten/ ia coska mine olisin tullut/ nin mine olisin tosin omani iellensesanut corghon cansa. Niin sinun siis olis ollut/ ulos antaa minun rahan kauppalaisten/ ja koska minä olisin tullut/ niin minä olisin tosin omani jällens saanut koron kanssa.

²⁸Ottacat sis henelde se Leiwiske/ ia andacat sille/ iolla on kymenen Leiwiske. Ottakaat siis häneltä se leiwiskä/ ja antakaat sille/ jolla on kymmenen leiwiskää.

²⁹Sille että iocahitzelle/ iolla on/ sille pite annettaman/ ia henelle pite kylle oleman. Mutta iolla ei ole/ sekin mös quin henelle on/ pite henelte poisotettaman. Sillä että jokaisella/ jolla on/ sille pitää annettaman/ ja hänelle pitää kyllä oleman. Mutta jolla ei ole/ sekin myös kuin hänellä on/ pitää häneltä pois otettaman.

³⁰Ja se epekeluotoin paluelia heitteket wlcoisen pimeyten/ sielle pite oleman idku ia hambain kiristos. Ja se epäkelwotoin palwelija heittäkäät ulkoiseen pimeyteen/ siellä pitää oleman itku ja hampain kiristys.

³¹Coska nyt Inhimisen Poica tulepi henen cunniasans/ ia caiki pyhet Engelit henen cansans. Silloin hen istupi henen cunnian Stolins päle/ ia cootan henen eteens caiki Canssat. Koska nyt Ihmisen Poika tuleepi hänen kunniassansa/ ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa. Silloin hän istuupi hänen kunnian tuolinsa päälle/ ja kootaan hänen eteensä kaikki kansat.

³²Ja hen eroittapi heidhet/ toiset toisistans/ ninquin Paimen eroitta Lambat Wohista/ Ja hän eroittaapi heidät/ toiset toisistansa/ niinkuin paimen eroittaa lampaat wuohista/

³³Ja nin hen asettapi Lambat Oikeallen polellens/ mutta ne wohet Wasemallens. Ja niin hän asettaapi lampaat oikeallen puolellensa/ mutta ne wuohet wasemmallensa.

³⁴Silloin sanopi Kuningas nijlle/ iotca henen oikealla polelans ouat. Tulcat minun Iseni hyuestisiugnatud/ omistakat se waldakunda/ ioca teille on walmistettu mailman alghusta. Silloin sanoopi kuningas niille/ jotka hänen oikealle puolellansa owat. Tulkaa minun Isäni hywästisiunatut/ omistakaat se waltakunta/ joka teille on walmistettu maailman alusta.

³⁵Sille/ mine Isoisin/ ia te minun rokitte. Mine ianosin/ ia te minun iotitte. Mine olin Outo/ ia te minun honesenotitta. Sillä/ minä isosin/ ja te minun ruokitte. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te minun huoneeseen otitte.

³⁶Mine olin Alasti/ ia te wateitit minun. Sairas/ ia te opitte minua. Mine olin Fangina/ ia te tulitta minun tykeni. Minä olin alasti/ ja te waatetit minun. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te tulitte minun tyköni.

³⁷Silloin ne Wanhurskat hende wastauat/ ia sanouat. Herra/ coska me negime sinun Isouan/ ia rokim sinun/ Taicka ianouan/ ia annoime sinun ioma? Silloin ne wanhurskaat häntä wastaawat/ ja sanowat. Herra/ koska me näimme sinun isoawan/ ja ruokimme sinun/ taikka janoawan/ ja annoimme sinun juoman?

³⁸Coska me negime sinun Outona/ ia honesen otima sinun? Taicka Alastoina/ ia wateitim sinua? Koska me näimme sinun outona/ ja huoneeseen otimme sinun? Taikka alastonna/ ja waatetimme sinua?

³⁹Eli coska me negime sinun Sairassa/ Taicka Fangina/ ia tulima sinun tyges? Eli koska me näimme sinun sairaassa/ taikka wankina/ ja tulimme sinun tykösi?

⁴⁰Nin wastapi Kuningas/ ia sanopi heille/ Totisesta sanon mine teille/ Sen quin te oletta tehneet yhdhen neiste wehimist minun Welghisteni/ sen te minun teitte. Niin wastaapi kuningas/ ja sanoopi heille/ Totisesti sanon minä teille/ Sen kuin te olette tehneet yhden näistä wähimmistä minun weljistäni/ sen te minun teitte.

⁴¹Silloin hen mös sanopi nijlle/ iotca henen wasemellans ouat. Menget pois minusta te pahastikirotudh ijancaikisen tuleen/ ioca walmistettu on Percheleen/ ia henen Engelittens. Silloin hän myös sanoopi niille/ jotka hänen wasemmallansa owat. Menkäät pois minusta te pahasti kirotut iankaikkiseen tuleen/ joka walmistettu on perkeleen/ ja hänen enkelittensä.

⁴²Sille mine Isoisin ia ette minua rokineet. Mine Janosin/ ia ette minua iottaneet. Sillä minä isoisin ja ette minua ruokkineet. Minä janosin/ ja ette minua juottaneet.

⁴³Mine olin Outo/ ia ette minua Honesen ottaneet. Alastoin/ ia ette minua watettaneet. Mine olin Sairas/ ia Fangina/ ia ette minua Oppineet. Minä olin outo/ ja ette minua huoneeseen ottaneet. Alastoin/ ja ette minua waatettaneet. Minä olin sairas/ ja wankina/ ja ette minua oppineet.

⁴⁴Silloin mös nekin hende wastauat/ sanoden/ Herra/ coska me neim sinun Isouan/ taicka ianouan/ taicka outona/ eli Alastoina/ eli Sairana/ taicka Fangina/ ia em me sinua palueluet? Silloin myös nekin häntä wastaawat/ sanoen/ Herra/ koska me näim sinun isoawan/ taikka janoawan/ taikka outona/ eli alastonna/ eli sairaana/ taikka wankina/ ja emme sinua palwelleet?

⁴⁵Nin hen wastapi heite sanoden. Totisesta sanon mine teille/ mite te ette tehnet yhden neiste wehimist/ site ette te tehneet minun. Niin hän wastaapi heitä sanoen. Totisesti sanon minä teille/ mitä te ette tehneet yhden näistä wähimmistä/ sitä ette te tehneet minun.

⁴⁶Ja neinen pite silloin menemen ijancaikisen Pijnaan. Mutta ne Wanhurskat ijancaikiseen elämen. Ja näiden pitää silloin menemään iankaikkiseen piinaan. Mutta ne wanhurskaat iankaikkiseen elämään.