Read Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan Markus 6 Bible Online

Markus 6 - Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan bible

Markus 6

¹IA hen vlosmeni sielde ia tuli henen Isense maalle/ ia henen Opetuslapsens seurasit hende. Ja hän ulos meni sieltä ja tuli hänen isänsä maalle/ ja hänen opetuslapsensa seurasit häntä.

²Ja quin Sabbathi Lehestui/ rupesi hen Sinagogas opettaman/ ia monda cwleuaista hämmestyit/ sanode'/ Custa telle nämet ouat? ia mike Wijsaus teme on/ quin henelle annettu on/ ia sencaltaiset auwudh henen kättens cautta tapachtuuat? Ja kuin Sabbathi lähestyi/ rupesi hän synagogassa opettamaan/ ja monta kuulewaista hämmästyit/ sanoen/ Kusta tällä nämät owat? ja mika wiisaus tämä on/ kuin hänelle annettu on/ ja senkaltaiset awut hänen kättensä kautta tapahtuwat?

³Eikö teme se Seppe ole Marian poica/ Jacobin ia Josen ia Judan ia Simonan welij? Eikö mös henen Sisarens tesse meiden cansam ole? Ja he pahenit henen cauttans. Eikö tämä se seppä ole Marian poika/ Jakobin ja Josen ja Judan ja Simonin weli? Eikö myös hänen sisarensa tässä meidän kanssamme ole? ja he pahenit hänen kauttansa.

⁴Mutta IesuS sanoi heille/ Ei ole Propheta ylencatzottu waa' henen Isense maalla/ ia langoins seasa/ ia omas perehesens. Mutta Jesus sanoi heille/ Ei ole propheta ylenkatsottu waan hänen isänsä maalla/ ja lankojensa seassa/ ja omassa perheessänsä.

⁵Ja ei hen woinut sielle ychten auwua tehdä/ waan ette hen haruain sairasten päle kätens pani/ ia paransi heijet/ Ja ei hän woinut siellä yhtään awua tehdä/ waan että hän harwain sairasten päälle kätensä pani/ ja paransi heidät.

⁶ia imechteli heiden epeuskoans. Ja hen ymberinswaelsi caicki käsin Kyläin cautta opettade'. ja ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän ympärinsä waelsi kaikki käsin kyläin kautta opettaen.

⁷Ja hen cutzui ne caxitoistakymende/ ia rupeis ne caxin ia caxin lehettemen/ ia annoi heille woiman sastaisi Hengi wastoin. Ja hän kutsui ne kaksitoistakymmentä/ ja rupesi ne kaksin ja kaksin lähettämän/ ja antoi heille woiman saastaisia henkiä wastaan.

⁸Ja hen kielsi heite miten ottamasta tielle cansans/ mutta waa' sauuan. Ei prentzelite/ ei leipe/ ei raha cuckarosa/ mutta olema' kengese/ Ja hän kielsi heitä mitään ottamasta tielle kanssansa/ mutta waan sauwan. Ei prentzelitä/ ei leipää/ ei rahaa kukkarossa/ mutta olemaan kengissä/

⁹ia ettei he pukisi cachta hametta. ja ettei he pukisi kahta hametta.

¹⁰Ja hen sanoi heille/ Cuhunga honesen te siselle tuletta/ sijne te olcat/ nincauuan quin te sielde poismenette. Ja hän sanoi heille/ Kuhunka huoneeseen te sisälle tulette/ siinä te olkaat/ niinkauan kuin te sieltä pois menette.

¹¹Ja cutca ei teite wastanrupe/ eike cwle teite/ Nin vlosmenget sielde/ ia pyhckiket tomu/ quin teiden ialcain alla on/ todhistoxexi heiden ylitzens. Totisesta sanon mine teille/ Että Sodoman ia Gomorran tulepi Domio peiuen hookiambi/ quin sille Caupungille. Ja kutka ei teitä wastaan rupeaa/ eikä kuule teitä/ Niin ulos menkäät sieltä/ ja pyyhkikäät tomu/ kuin teidän jalkain alla on/ todistukseksi heidän ylitsensä. Totisesti sanon minä teille/ Että Sodoman ja Gomorran tuleepi tuomiopäiwän huokeampi/ kuin sille kaupungilla.

¹²Ja he vloslexit ia sarnasit että heiden piti parannosta tekemen. Ja he ulosläksit ja saarnasit että heidän piti parannusta tekemään.

¹³Ja monda Perkelette he vlosaioit/ ia he woitelit * öliolla monda sairasta/ ia paransit. Ja monta perkelettä he ulos ajoit/ ja he woitelit öljyllä monta sairasta/ ja paransit.

¹⁴Ja Kuningas Herodes saij sen cwlla (sille henen Nimense oli io iulghistettu) ia hen sanoi/ Se Johannes ioca castoi/ on ylesnosnudh coolluista/ ia sentehden auwudh waickuttauat hänese. Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sillä hänen nimensä oli jo julkistettu) ja hän sanoi/ Se Johannes joka kastoi/ on ylösnoussut kuolleista/ ja sentähden awut waikuttawat hänessä.

¹⁵Mutamat sanoit/ Se on Elias/ mutta monicahdat sanoit/ Se on yxi Propheta/ taicka ninquin yxi Prophetaista. Muutamat sanoit/ Se on Elias/ mutta monikahdat sanoit/ Se on yksi propheta/ taikka niinkuin yksi prophetaista.

¹⁶Coska nyt Herodes sen cwli/ sanoi hen. Se on se Johannes ionga mine caulan leickautin/ se on coolleista ylesnosnudh. Koska nyt Herodes sen kuuli/ sanoi hän. Se on se Johannes jonka minä kaulan leikkautin/ se on kuolleista ylösnoussut.

¹⁷Sille se Herodes oli lehettenyt Houi Johannest kijniottaman/ ia oli pannut henen tornihin/ Herodiasen tähden/ henen weliens Philippusen Emenen/ sille hen oli henen nainudh. Sillä se Herodes oli lähettänyt howin Johannesta kiinniottamaan/ ja oli pannut hänen tornihin/ Herodiasen tähden/ hänen weljensä Philippuksen emännän/ sillä hän oli hänen nainut.

¹⁸Mutta Johannes oli sanonut Herodesel/ Ei soui sinun pite sinun welies Emende. Mutta Johannes oli sanonut Herodekselle/ Ei sowi sinun pitää sinun weljesi emäntää.

¹⁹Nin Herodias wäijyi hende/ ia tachtoi henen tappa/ eike woinut. Niin Herodias wäijyi häntä/ ja tahtoi hänen tappaa/ eikä woinut.

²⁰Sille Herodes pelkesi Johannest/ tieten henen oleuan hurskan miehen ia pyhen/ ia otti uarin heneste/ ia cwli henen monisa Asijoisa/ ia kernasti cwldeli hende. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta/ tietäen hänen olewan hurskaan miehen ja pyhän/ ja otti waarin hänestä/ ja kuuli hänen monissa asioissa/ ja kernaasti kuunteli häntä.

²¹Ja coska souelias peiue tuli/ että Herodes Syndyme peiuens päle/ Echtolisen teki nijnen ylimeisten ia Pämiesten ia Sangariten Galileas/ Ja koska sowelias päiwä tuli/ että Herodes syntymäpäiwänsä päälle/ Ehtoollisen teki niiden ylimmäisten ja päämiesten ja sankarien Galileassa/

²²ia quin Herodiasen tytter siselletuli/ ia hyppesi/ ia se kelpasi Herodeselle ia ynne atrioitzeuille/ Nin sanoi Kuningas Picalle/ Ano minulda mites tahdot/ ia mine annan sinulle. ja kuin Herodiasen tytär sisälle tuli/ ja hyppäsi/ ja se kelpasi Herodekselle ja ynnä aterioitsewille/ Niin sanoi kuningas piialle/ Ano minulta mitäs tahdot/ ja minä annan sinulle.

²³Ja hen wannoi henelle yhden walan/ Mitkes minulda anot mine annan sinulle/ haman poleen minun Waldakundani. Ja hän wannoi hänelle yhden walan/ Mitkäs minulta anot minä annan sinulle/ hamaa puoleen minun waltakuntani.

²⁴Hen vlgosmeni ia sanoi Eitillens. Mite minun pite anoman? Se sanoi. Johannesen castaian pätä. Hän ulos meni ja sanoi äitillensä. Mitä minun pitää anoman? Se sanoi. Johannes Kastajan päätä.

²⁵Ja hen cochta kijruusti sisellemeni Kuningan tyge/ anoi ia sanoi/ Mine tahdo'/ ettäs minun cochta sillens annat Johannesen Castaian pään yhden Fatin päle. Ja hän kohta kiiruusti sisälle meni kuninkaan tykö/ anoi ja sanoi/ Minä tahdon/ ettäs minun kohtasillens annat Johannes Kastajan pään yhden wadin päällä.

²⁶Nin Kuningas tuli murehesens/ Quitengin Walans tähden ia ninen/ iotca ynne atrioitzit/ ei hen tachtonut hende poisaija. Niin kuningas tuli murheeseensa/ Kuitenkin walansa tähden ja niiden/ jotka ynnä aterioitsit/ ei hän tahtonut häntä pois ajaa.

²⁷Ja cochta lehetti Kuningas sinne Böuelins/ ia käski hene' päens siselletoda. Nin hen poismeni ia mestasi henen Tornis/ ja kohta lähetti kuningas sinne pyöwelinsä/ ja käski hänen päänsä sisälle tuoda. Niin hän pois meni ja mestasi hänen tornissa/

²⁸ia edhestoi henen päens Fatisa/ ia annoi sen Picalle/ ia Pica annoi sen eitillens. Ja edestoi hänen päänsä wadissa/ ja antoi sen piialle/ ja piika antoi sen äidillensä.

²⁹Coska henen Opetuslapsens sen cwlit/ tulit he ia otit henen Rumins/ ia panit sen Hautan. Koska hänen opetuslapsensa sen kuulit/ tulit he ja otit hänen ruumiinsa/ ja panit sen hautaan.

³⁰Ja ne Apostolit cokounsit IesuSEN tyge/ ia ilmoitidh henelle caikia/ seke mite he teit että opetit. Ja ne apostoli kokoontui Jesuksen tykö/ ja ilmoitit hänelle kaikkia/ sekä mitä he teit että opetit.

³¹Ja hen sanoi heille/ Tulkat te waan erinens corpeen/ ia leuätke yrielde. Sille sielle olit monda/ iotca tulit ia menit/ nin ettei he södhä ioutaneet. Ja hän sanoi heille/ tulkaa te waan erinensä korpeen/ ja lewätkää yrjältä (wähän). Sillä siellä oli monta/ jotka tulit ja menit/ niin ettei he syödä joutaneet.

³²Ja hen meni Hahdhella erineiseen sijaan/ Ja Canssa neit henen matkustauan/ ia moni tunsit henen/ Ja hän meni haahdella erinäiseen sijaan/ Ja kansa näit hänen matkustawan/ ja moni tunsit hänen/

³³Ja ioxit sinne ialgan/ caikista Caupungeista/ ia he ennetit heidhet/ ia he cokounsit henen tygens. Ja juoksit sinne jalan/ kaikista kaupungeista/ ja he ennätit heidät/ ja he kokoontui hänen tykönsä.

³⁴Ja IesuS vlgoskeui/ ia näki palio Canssa/ ia hen armachti heiden pälens/ Sille he olit ninquin La'bat ilman Paimeneta. Ja rupesi heite palio opettaman. Ja Jesus uloskäwi/ ja näki paljon kansaa/ ja hän armahti heidän päällensä/ Sillä he olit niinkuin lampaat ilman paimenia. Ja rupesi heitä paljon opettamaan.

³⁵Ja coska nyt peiue palio culunut oli/ edheskeuit Opetuslapset henen tygens/ sanoden/ Ja koska nyt päiwä paljon kulunut oli/ edeskäwit opetuslapset hänen tykönsä/ sanoen/

³⁶Teme sija ombi eremaa/ ia aica ombi io culunut/ laske heite menemähen ymberins Kylihin ia maiohin ostaman heidens leipe/ sille ettei ole heille söteuete. Mutta hen wastaten sanoi heille/ Tämä sija ompi erämaa/ ja aika ompi jo kulunut/ laske heitä menemähän ympäriinsä kyliin ja majoihin ostamaan heidäns leipää/ sillä ettei ole heille syötäwää. Mutta hän wastaten sanoi heille/

³⁷Andaca te heille söteuete. Ja he sanoit henelle/ Pitekö meiden meneme' ia cahdel sadhalla peningil leipe ostama'/ ia andama' heiden södhe? Antakaa te heille syötäwää. Ja he sanoit hänelle/ Pitääkö meidän menemän ja kahdella sadalla penningillä leipää ostamaan/ ja antaman heidän syödä?

³⁸Mutta hen sanoi heille/ Mondaco leipe teille on? Menget ia catzocat. Ja coska he tiesit/ sanoit he/ Wijsi/ ia caxi cala. Mutta hän sanoi heille/ Montako leipää teillä on? Menkäät ja katsokaat. Ja koska he tiesit/ sanoit he/ Wiisi/ ja kaksi kalaa.

³⁹Ja hen käski heite että he caiki istutaisit atrioitzema'/ iaghetuihin iouckohin wiherieisen Rohon päle. Ja hän käski heitä että he kaikki istuttaisit aterioitsemaan/ jaettuihin joukkoihin wiheriäisen ruohon päälle.

⁴⁰Ja he istuit iouckoisa sadhoin ia wisinkymenin. Ja he istuit joukoissa sadoin ja wiisinkymmenin.

⁴¹Ja quin hen otti ne wisi leipe ia caxi cala/ Yles catzoi Taiuasen pein/ kijtti Jumala murssi ne leiuet/ ia annoi henen Opetuslastens/ että heiden piti ninen eten paneman/ ia ne caxi cala hen iakoi caikille. Ja kuin hän otti ne wiisi leipää ja kaksi kalaa/ Ylös katsoi taiwaaseen päin/ kiitti Jumalaa mursi ne leiwät/ ja antoi hänen opetuslastensa/ että heidän piti niiden eteen paneman/ ja ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.

⁴²Ja he söit caiki ia rauitettihin. Ja he söit kaikki ja rawittiin.

⁴³Ja he coriasit caxitoistakymende Corgia teunens muruia/ ia nijste caloista. Ja he korjatsit kaksitoistakymmentä koria täynnänsä muruja/ ja niistä kaloista.

⁴⁴Nin oli nijte iotca söit/ wijsi tuhatta mieste. Niin oli niitä jotka söit/ wiisi tuhatta miestä.

⁴⁵Ja cochta hen aijoi Opetuslapsens astuman Hachten/ että he edhelmenisit ylitze meren Bethsaidahan/ sihenasti quin hen laskis Canssan. Ja kohta hän ajoi opetuslapsensa astumaan haahteen/ että he edellä menisit ylitse meren Bethsaidaan/ siihen asti kuin hän laskisi kansan.

⁴⁶Ja coska hen oli lowuttanut heiden/ meni hen mäelle rucoleman. Ja koska hän oli luowuttanut heidän/ meni hän mäelle rukoilemaan.

⁴⁷Ja quin Echto tuli/ Haaxi oli keski meres/ ia hen yxinens maalla/ Ja kuin ehtoo tuli/ Haaksi oli keskimeressä/ ja hän yksinänsä maalla/

⁴⁸ia hen näki heijet hädese soutauan/ Sille että tuuli oli heille wastainen. Ja liki nelienne öen wartiona hen tuli heiden tygens/ kieudhen meren päle/ ja hän näki heidät hädässä soutawan/ Sillä että tuuli oli heille wastainen. Ja liki neljännen yön wartionsa hän tuli heidän tykönsä/ käyden meren päällä/

⁴⁹ia tahdoi heiden ohitzens me'ne. ja tahtoi heidän ohitsensa mennä.

⁵⁰Ja quin he neit henen kieuuen meren päle/ luulit he Köpelin oleuan ia parghuit. Sille caiki he neit henen ia hämmestuit. Ja kuin he näit hänen käywän meren päällä/ luulit he köpelin olewan ja parkuit. Sillä kaikki he näit hänen ja hämmästyit.

⁵¹Ja cochta hen puhui heiden cansans/ ia sanoi heille/ Olcat hyues turuas/ Mine olen/ elket pelietkö. Ja hen astui heiden tygens Hachten/ ia tuuli heickeni. Ja he hämmestyit/ ia imehtelit ylitze mären. Ja kohta hän puhui heidän kanssansa/ ja sanoi heille/ Olkaat hywässä turwassa/ Minä olen/ älkäät peljätkö. Ja hän astui heidän tykönsä haahteen/ ja tuuli heikkeni. Ja he hämmästyit/ ja ihmettelit ylitse määrän.

⁵²Sille eiuet he * ymmerteneet Leiuiste/ ia heiden Sydhemens oli soghennut. Sillä eiwät he ymmärtäneet leiwistä/ ja heidän sydämensä oli soennut.

⁵³Ja quin he ylitzemennyet olit/ tulit he Genezarethin maalle/ ia laskit satamahan. Ja kuin he ylitsemenneet olit/ tulit he Genesarethin maalle/ ja laskit satamaan.

⁵⁴Ja quin he vloskeuit Hahdesta cochta he tunsit henen/ Ja kuin he ulos käwit haahdesta kohta he tunsit hänen/

⁵⁵ia ymberi iooxit caiken sen makunnan/ ia rupesit nijte Sairahita ymberinswiemen heiden Wooteisans sinne cussa he cuulit henen oleuan/ ja ympäri juoksit kaiken sen maakunnan/ ja rupesit niitä sairaita ympärins wiemään heidän wuoteissansa sinne kussa he kuulit hänen olewan/

⁵⁶Ja cuhunga hen sisellemeni Kylihin eli Caupungihin/ taicka Maiohin/ nin he panit cuialle Sairaita/ ia rucolit hende/ että he waiwoin henen waatteins Palteseen mahdaisit ruueta. Ja nin monda quin rupesit/ he paranit. Ja kuhunka hän sisälle meni kyliin ja kaupunkiin/ taikka majoihin/ niin he panit kujalle sairaita/ ja rukoilit häntä/ että he waiwoin hänen waatteinsa palteeseen mahtaisit ruweta. Ja niin monta kuin rupesit/ he paranit.