Read Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan Markus 8 Bible Online

Markus 8 - Se Wsi Testamentti 1548 sanasta sanaan bible

Markus 8

¹NIne peiuine/ coska sangen palio Canssa oli/ eike ollut heille miteken sömist/ cutzui IesuS Opetuslapset tygens/ ia sanoi heille/ Niinä päiwinä/ koska sangen paljon kansaa oli/ eikä ollut mitään syömistä/ kutsui Jesus opetuslapset tykönsä/ ja sanoi heille/

²Mine armadhan Canssan päle/ Sille io he colme peiue wipyneet ouat minun tykeneni/ ia ei ole heille miteken sömist/ Minä armahdan kansan päälle/ Sillä jo he kolme päiwää wiipyneet owat minun tykönäni/ ja ei ole heillä mitäkään syömistä/

³Ja ios mine lasken heijen minuldani cotijns sömete/ nin he waipuuat tielle/ Sille että mwtamat heiste olit cauka tulluat. Ja jos minä lasken heidät minultani kotiinsa syömättä/ niin he waipuwat tielle/ Sillä että muutamat heistä olit kaukaa tulleet.

⁴Wastasit hende Opetuslapsens/ Custa iocu woipi neite rauita Leiuille tesse Eremaas? Wastasit häntä opetuslapsensa/ Kusta joku woipi näitä rawita leiwällä tässä erämaassa?

⁵Ja hen kysyi heille/ Mondaco Leipe teille on? Nin he sanoit/ Seitzmen. Ja hän kysyi heiltä/ Montako leipää teillä on? Niin he sanoit/ Seitsemän.

⁶Ja hen käski Canssan istua atrioitzeman maan päle. Ja hen otti ne seitzemen Leipe/ quin hen kijttenyt oli/ murssi hen/ ia annoi Opetuslastens/ ia ne panit Canssan eteen. Ja hän käski kansan istua aterioitsemaan maan päälle. Ja hän otti ne seitsemän leipää/ kuin hän kiittänyt oli/ mursi hän/ ja antoi opetuslapsensa/ ja ne panit kansan eteen.

⁷Ja heille oli wähe calaisita/ ia hen kijtti/ ia käski mös ne edhespanda. Ja heillä oli wähän kalaisia/ ja hän kiitti/ ja käski myös ne edes panna.

⁸Nin he söit/ ia rauittin. Ja he ylesotit ne tächteet/ Jotca ieneet olit/ seitzemen Corgia muruia. Ja he söit/ ja rawittiin. Ja he ylös otit ne tähteet/ Jotka jääneet olit/ seitsemän koria muruja.

⁹Ja oli nijte iotca söit liki nelie tuhatta. Ja hen laski heidet. Ja oli niitä jotka söit liki neljä tuhatta. Ja hän laski heidät.

¹⁰Ja cochta hen astui Hachten Opetuslastens cansa/ ia tuli Dalmanuthan maan paickoin. Ja kohta hän astui haahteen opetuslastensa kanssa/ ja tuli Dalmanuthan maan paikkoihin.

¹¹Ja vloslexit Phariseuset/ ia rupesit henen cansans campaileman/ kiusasit hende/ pyten henelde mercki Taiuahast. Ja ulosläksit phariseukset/ ja rupesit hänen kanssansa kamppailemaan/ kiusasit häntä/ pyytäen häneltä merkkiä taiwahasta.

¹²Ja quin hen hoghanut oli Hengesens/ nin hen sanoi/ Mixi teme suku mercki pyte? Totisesta sanon mine teille/ Ei anneta telle Sughulle mercki. Ja kuin hän hokannut (huomannut) oli hengessänsä/ niin hän sanoi/ Miksi tämä suku merkkiä pyytää? Totisesti sanon minä teille/ Ei anneta tälle suwulle merkkiä.

¹³Ja hen iätti heijen/ ia taas hachten astui/ ia meni ylitze meren. Ja hän jätti heidän/ ja taas haahteen astui/ ja meni ylitse meren.

¹⁴Ja he olit wnochtaneet Leipe cansans otta/ Ja ei ollut heille enä ychte Leipe Hahdes mötens. Ja he olit unohtaneet leipää kanssansa ottaa/ Ja ei ollut heillä enää yhtään leipää haahdessa myötänsä.

¹⁵Ja hen käski heite sanoden/ Catzocat ia carttacat Phariseusten Hapatoxest/ ia Herodesen Hapatoxest. Ja hän käski heitä sanoen/ Katsokaat ja karttakaat phariseusten hapatuksesta/ ja Herodeksen hapatuksesta.

¹⁶Ja he aijattelit sinne ia tenne/ sanoden keskenens/ Se se on/ ettei meille ole Leipe. Ja he ajattelit sinne ja tänne/ sanoen keskenänsä/ Se se on/ ettei meillä ole leipää.

¹⁷Ja quin Iesus sen ymmersi sanoi hen heille/ Mite te sijs tutkistelette ettei teille Leipe ole? Ettekö te wiele nyt homaitze ia ymmerdhä? Wielekö teille nyt on soghaistu sydhen? Ja kuin Jesus sen ymmärsi sanoi hän heille/ MItä te siist tutkiskelette ettei teillä leipää ole? Ettekö te wielä nyt huomaitse ja ymmärrä? Wieläkö teillä nyt on sokaistu sydän?

¹⁸Silmet teille on/ ia ette te näghe/ ia Coruat teille on/ ia ette te cwle/ Silmä teillä on/ ja ette te näe/ ja korwat teillä on/ ja ette te kuule/

¹⁹Ja ettekö te muista/ coska mine wijsi Leipe mursin/ widen tuhanen Inhimisen/ quin monda Corgia te teunens techteite ylesotitta? Ja ettekö te muista/ koska minä wiisi leipää mursin/ wiiden tuhannen ihmisen/ kuin monta koria te täynnänsä tähteitä ylös otitte?

²⁰Nin he sanoit/ Caxitoistakymende. Nin mös coska mine ne seitzemen murssin/ Nelien tuhanen seas/ Quin monda Corgia teunens tehde muruia te silloin ylesotitta? Nin he sanoit/ Seitzemen. Niin he sanoit/ Kaksitoistakymmentä. Niin myös koska minä ne seitsemän mursin/ Neljän tuhannen seassa/ Kuin monta koria täynnänsä tähdemuruja te silloin ylös otitte? Niin he sanoit/ Seitsemän.

²¹Ja sanoi hen heille/ Mixei te sijs ymmerdhä? Ja sanoi hän heille/ Miksei te siis ymmärrä?

²²Ja hen tuli Bethsaidan/ Ja he edhestoit yhden Sokian/ ia rucolit hende/ että hen rupeis henehen. Ja hän tuli Bethsaidaan/ Ja he edestoit yhden sokean/ ja rukoilit häntä/ että hän rupeisi häneen.

²³Ja hen rupesi sen Sokian käten/ ia vloswei henen Kylest/ ia sylki henen Silmijns/ ia pani kätens henen pälens/ ia kysyi henelle/ Jos hen iotaki näkis. Ja hän rupesi sen sokean käteen/ ja ulos wei hänen kylästä/ ja sylki hänen silmiinsä/ ja pani kätensä hänen päällensä/ ja kysyi häneltä/ Jos hän jotakin näkisi.

²⁴Nin hen catzoi yles ia sanoi/ Mine näen Inhimiset keuxendeluen ninquin näkisin puudh. Niin hän katsoi ylös ja sanoi/ Minä näen ihmiset käyskentelewän niin kuin näkisin puut.

²⁵Sijtte hen taas pani Kädhens henen Silmeins päle/ ia teki henen näkemähen. Ja tuli paratuxi/ nin että hen selkeste caiki wastwdhest näki. Sitten hän taas pani kätensä hänen silmäinsä päälle/ ja teki hänen näkemään. Ja tuli paratuksi/ niin että hän selkeästi kaikki wastuudesta näki.

²⁶Ja hen lehetti henen Cotians sanoden/ Ele Kyleen mene/ ele mös kellengen tete sielle sano. Jä hän lähetti hänen kotiansa sanoen/ Älä kylään mene/ älä myös kellenkään tätä siellä sano.

²⁷Ja IesuS vloslexi ia henen Opetuslapsens nihin Kylihin Cesarean tyge/ ioca cutzuttan Philippi. Ja tielle hen kysyi Opetuslapsillens sanoden heille/ Kenengä sanouat Inhimiset minun oleuan? Ja Jesus ulos äksi ja hänen opetuslapsensa niihin kyliin Kesarean tykö/ joka kutsutaan Philippi. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltansa sanoen heille/ Kenenkä sanowat ihmiset minun olewan?

²⁸Nin he wastasit/ Johannesen castaian/ ia mutamat Eliam/ mutamat taas yhden Prophetain lughusta. Niin he wastasit/ Johannes Kastajan/ ja muutaman Elian/ muutamat taas yhden prophetain luwusta.

²⁹Ja hen sanoi heille/ Mutta kenengä te sanotta minun oleuan? Nin Petari wastasi ia sanoi henelle/ Sine olet se CHRISTUS. Ja hän sanoi heille/ Mutta kenenkä te sanotte minun olewan? Niin Petari wastasi ja sanoi hänelle/ Sinä olet se KRISTUS.

³⁰Ja hen hastoi heite/ ettei he kellekä sanoisi heneste. Ja hän haastoi heitä/ ettei he kellekään sanoisi hänestä.

³¹Ja hen rupesi heite opettaman/ ette Inhimisen Poian pite palio kerssimen/ ia poishyliettemen Wanhimilda ia ylimeisilde Papeilda/ ia Kirianoppenuilda/ ia tapettaman/ ia colmen peiuen peräst ylesnousema'. Nin iulkisesta hen sen Puhen puhui. Ja hän rupesi heitä opettaman/ että Ihmisen Pojan pitää paljon kärsimän/ ja pois hyljättämän wanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta/ ja kirjanoppineilta/ ja tapettaman/ ja kolmen päiwän perästä ylösnouseman. Niin julkisesti hän sen puheen puhui.

³²Ja Petari otti henen tygens/ rupesi hende rangaitzeman. Ja Petari otti hänen tykönsä/ rupesi häntä rangaitseman.

³³Mutta hen känsijn/ ia catzoi Opetuslapsijns pein nuchteli Petarita sanoden. Mene minun ielkeni sine Sathanas/ sille ettei sine ymmerdhä mitke JUMALAN ouat/ waan mite Inhimisten ouat. Mutta hän käänsi/ ja katsoi opetuslapsiinsa päin nuhteli Petaria sanoen. Mene minun jälkeeni sinä sathanas/ sillä ettei sinä ymmärrä mitkä JUMALAN owat/ waan mitä ihmisten owat.

³⁴Ja hen cutzui tygens Ca'ssan ynne Opetuslaste's cansa/ ia sanoi heille/ Cuca minua tachto seurata hen poiskielken itzens/ ia ottacan henen Ristins pälens ia seuratkan minua. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslastensa kanssa/ ja sanoi heille/ Kuka minua tahtoo seurata hän pois kielkään itsensä/ ja ottakaan hänen ristinsä päällensä ja seuratkaan minua.

³⁵Sille että cucaikenens tachto Hengens wapatta/ se hucutta sen. Mutta cucaikenens Hengens hucutta minun ia Euangeliumin tedhen/ se henen wapatta. Sillä että kuka ikänänsä tahtoo henkensä wapahtaa/ se hukuttaa sen. Mutta kuka ikänänsä henkensä hukuttaa minun ja ewankeliumin tähden/ se hänen wapahtaa.

³⁶Sille mite se autta Inhimisen/ ios hen woittais caiken mailman/ ia sapi henen Hengens wahingon? Sillä mitä se auttaa ihmisen/ jos hän woittaisi kaiken maailman/ ja sapi hänen henkensä wahingon?

³⁷Eli mite Inhiminen on andaua iolla hen taita Hengens lunasta? Eli mitä ihminen on antawa jolla hän taitaa henkensä lunastaa?

³⁸Mutta ioca häpepi minua ia minun Sanani tesse hooralises ia synnises sughusa/ site mös pite Inhimisen Poian häpiemen/ coska hen tulepi henen Isens cunniasa pyhein Engelittein cansa. Mutta joka häpeepi minua ja minun sanaani tässä huorallisessa ja syntisessä suwussa/ sitä myös pitää Ihmisen Pojan häpeämän/ koska hän tuleepi hänen Isänsä kunniassa pyhäin enkelitten kanssa.