Read Toivo Koilo Suuri Ilosanoma Markus 6 Bible Online

Markus 6 - Toivo Koilo Suuri Ilosanoma bible

Markus 6

¹ Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja Hänen opetuslapsensa seurasivat Häntä.

² Sapatin tultua Hän alkoi opettaa synagoogassa. Ja monet hämmästyivät kuunnellessaan ja sanoivat: "Mistä tällä on tämä? Ja mikä on se viisaus, joka on Hänelle annettu, *että niin suuria voimatekojakin tapahtuu* Hänen kättensä välityksellä?

³ Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö Hänen sisarensa ole täällä keskellämme?" Ja he loukkaantuivat Häneen.

⁴ Niin Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu paitsi kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kotonaan."

⁵ Eikä Hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä* heidän päälleen.

⁶ Ja Hän ihmetteli heidän epäuskoaan. Niin Hän vaelsi ympärillä olevissa kylissä opettaen.

⁷ Hän kutsui luokseen ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain. Ja Hän antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

⁸ Hän kielsi heitä ottamasta matkaan mitään paitsi pelkästään sauvan — *ei laukkua, ei leipää*, ei rahaa vyöhön,

⁹ kuitenkin paula-anturat jalkaan sidottuina — *eivätkä he saaneet pukea kahta ihokasta ylleen*.

¹⁰ Ja Hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, majailkaa siinä, kunnes lähdette sieltä."

¹¹ *Ketkä tahansa eivät* ota teitä vastaan eivätkä kuuntele teitä, sieltä lähtekää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille. (Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran on tuomiopäivänä helpompi kuin sen kaupungin.)"

¹² Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä mielenmuutos.

¹³ Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

¹⁴ Kuningas Herodes kuuli Hänestä — sillä Hänen nimensä oli tullut tunnetuksi — ja *Herodes sanoi*: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen vuoksi nämä voimat vaikuttavat Hänessä."

¹⁵ [Mutta] toiset sanoivat: "Hän on Elia." Toiset taas sanoivat: "Hän on profeetta (tai) niin kuin joku* profeetoista."

¹⁶ Mutta tämän kuultuaan Herodes sanoi: "(Hän on) Johannes, jonka mestautin. (Hän) on noussut kuolleista."

¹⁷ Sillä Herodes oli itse lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen ja oli kahlehtinut hänet vankilaan veljensä Filippuksen vaimon Herodiaan vuoksi, sillä Herodes* oli nainut hänet.

¹⁸ Johannes oli näet sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa."

¹⁹ Niin Herodias nousi* häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.

²⁰ Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä ja kuunnellessaan häntä, hän *teki moninaisia*. Ja hän kuunteli häntä mielellään.

²¹ Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

²² Niin Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja [se]* miellytti Herodesta ja hänen pöytäkumppanejaan. Silloin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta mitä tahansa haluat, niin minä annan sinulle."

²³ Ja hän vannoi hänelle: "Mitä tahansa minulta anot, sen annan sinulle, aina puoleen valtakuntaani asti."

²⁴ Niin tyttö* meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anoisin?" Tämä vastasi: "Johannes Kastajan päätä."

²⁵ Niin hän meni heti kiireesti sisälle kuninkaan luo ja pyysi sanoen: "Haluan, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään."

²⁶ Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi. Valansa* ja pöytäkumppaniensa vuoksi hän ei tahtonut torjua häntä.

²⁷ Ja kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda * Johanneksen pään*.

²⁸ Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.

²⁹ Tämän kuultuaan hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa* ja panivat sen hautaan.

³⁰ Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat Hänelle kaiken, (sekä) mitä olivat tehneet että* mitä olivat opettaneet.

³¹ Niin Hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levätkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.

³² Ja he menivät veneellä autioon paikkaan yksinäisyyteen.

³³ Mutta *kansa näki heidän lähtevän ja monet tunsivat Hänet,* ja riensivät sinne jalkaisin kokoon kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä (ja kerääntyivät Hänen luokseen).

³⁴ Poistuessaan veneestä Jeesus* näki suuren kansanjoukon ja Hänen kävi heitä sääli, koska he olivat niin kuin lampaat ilman paimenta. Ja Hän alkoi opettaa heille moninaisia.

³⁵ Kun päivä oli jo pitkälle kulunut, Hänen opetuslapsensa tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on autio paikka, ja aika on jo myöhäinen."

³⁶ Päästä heidät menemään, jotta he lähtisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen (leipiä, sillä heillä ei ole mitään) syötävää."

³⁷ Mutta Hän vastasi ja sanoi heille: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat Hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipiä kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"

³⁸ Mutta Hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Saatuaan tietää he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."

³⁹ Ja Hän käski heidän *asettaa kaikki* aterioimaan ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

⁴⁰ Niin he laskeutuivat aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

⁴¹ Otettuaan ne viisi leipää ja kaksi kalaa Hän katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi leivät ja antoi opetuslapsilleen, jotta he panisivat ne *kansan eteen*, ja ne kaksi kalaa Hän jakoi kaikille.

⁴² Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi.

⁴³ Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

⁴⁴ Ja niitä jotka olivat syöneet leipiä oli (noin) viisi tuhatta miestä.

⁴⁵ Kohta Hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edellä toiselle puolelle Beetsaidaan, sillä aikaa kun Hän lähettäisi kansan luotaan.

⁴⁶ Hyvästeltyään heidät Hän meni vuorelle rukoilemaan.

⁴⁷ Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Hän yksin maalla.

⁴⁸ Silloin* Hän näki heidän soutaessaan olevan ahtaalla, sillä tuuli oli heille vastainen. (Ja) Hän tuli noin neljännellä yövartiolla heitä kohti kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitseen.

⁴⁹ Mutta nähdessään Hänen kävelevän järven päällä, he luulivat Hänen olevan aave ja huusivat.

⁵⁰ Sillä kaikki näkivät Hänet ja pelästyivät. Mutta heti Hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä. *Minä olen*. Älkää pelätkö."

⁵¹ Ja Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät kovin suuresti sisimmässään (ja ihmettelivät).

⁵² Sillä he eivät olleet leipien ihmeestä saaneet ymmärrystä, koska* heidän sydämensä oli paatunut.

⁵³ Kuljettuaan yli he tulivat Gennesaretin maahan ja laskivat maihin.

⁵⁴ Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat Hänet heti.

⁵⁵ Ja he kiersivät juosten koko sen ympäristön ja alkoivat vuoteilla kantaa sairaita sinne, missä kuulivat Hänen olevan.

⁵⁶ Ja missä tahansa Hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, he asettivat sairaat aukeille paikoille ja pyysivät Häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes Hänen vaippansa tupsua. Ja ketkä vain Häntä koskettivat, ne paranivat.