Read Toivo Koilo Suuri Ilosanoma Luukas 12 Bible Online

Luukas 12 - Toivo Koilo Suuri Ilosanoma bible

Luukas 12

¹ Kun tällöin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, Hän alkoi puhua *ennen kaikkea* opetuslapsilleen: "Varokaa fariseusten hapatusta, joka on tekopyhyyttä.

² Mutta ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salattua mikä ei tule tunnetuksi.

³ Sen vuoksi, kaikki mitä pimeässä olette sanoneet, kuullaan valossa, ja mitä korvaan olette kammioissa puhuneet, julistetaan katoilta.

⁴ Mutta sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.

⁵ Vaan minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää Häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, sanon teille*, Häntä pelätkää.

⁶ Eikö viittä varpusta myydä kahteen assiin*? Eikä yksikään niistä ole Jumalan edessä unohdettu.

⁷ Ovatpa päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää (siis) pelätkö, olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

⁸ Mutta sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelten edessä.

⁹ Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelten edessä.

¹⁰ Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka rienaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.

¹¹ Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja viranomaisten eteen, älkää murehtiko miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte,

¹² sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava."

¹³ Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi Hänelle: "Opettaja, käske veljeäni jakamaan kanssani perintö."

¹⁴ Mutta Jeesus* vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"

¹⁵ Ja heille Hän sanoi: "Varokaa ja karttakaa [kaikkea] ahneutta, sillä kenenkään elämä ei edes yltäkylläisyydessä riipu hänen omaisuudestaan."

¹⁶ Hän puhui heille myös vertauksen sanoen: "Erään rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

¹⁷ Ja hän mietti itsekseen sanoen: ’Mitä teen, sillä minulla ei ole mihin satoni kokoan?'

¹⁸ Niin hän sanoi: 'Tämän teen: revin maahan aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyväni,

¹⁹ ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'

²⁰ Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Mieletön, tänä yönä sielusi vaaditaan sinulta. Kenelle sitten joutuu se, minkä olet hankkinut?'

²¹ Näin on sen, joka kokoaa itselleen, eikä ole rikas Jumalassa."

²² Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen vuoksi sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, tai ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne.

²³ Sillä Henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

²⁴ Katselkaa kaarneita. Eivät ne kylvä eivätkä niitä, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa, vaan Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

²⁵ Kuka teistä voi murehtimisella lisätä mitään* ikäänsä'?

²⁶ Ellette siis voi vähintäkään, miksi murehditte muusta?

²⁷ Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut vaatetettu niin kuin yksi niistä.

²⁸ Jos siis Jumala näin vaatettaa vainion ruohon, joka tänään on ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, vähäuskoiset!

²⁹ Älkää etsikö, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä olko levottomia.

³⁰ Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat. Mutta Isänne tietää, että näitä tarvitsette.

³¹ Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin kaikki nämä annetaan teille lisäksi.

³² Älä pelkää, pieni lauma, sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

³³ Myykää, mitä teillä on ja antakaa almuja, tehkää itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, missä varas ei tule lähelle eikä koi turmele.

³⁴ Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne."

³⁵ Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa.

³⁶ Olkaa niitten ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, jotta he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti hänelle avaisivat.

³⁷ Onnellisia ne palvelijat, jotka *heidän herransa* tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.

³⁸ Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella yövartiolla ja havaitsee heidän näin valvovan, niin onnellisia ovat ne palvelijat.

³⁹ Mutta se ymmärtäkää, että jos isäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän *valvoisi eikä* sallisi murtautua taloonsa.

⁴⁰ Olkaa siis tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

⁴¹ Niin Pietari sanoi (Hänelle): "Herra, meillekö sanot tämän vertauksen vai myös kaikille?"

⁴² Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa palveluväkensä ylimmäksi antamaan heille ajallaan ruokaosan?

⁴³ Onnellinen se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

⁴⁴ Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

⁴⁵ Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani paluu viipyy, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja juovuttamaan itseään,

⁴⁶ niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota ja hetkellä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle osan uskottomain joukkoon.

⁴⁷ Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, piestään monin lyönnein.

⁴⁸ Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki lyöntejä ansaitsevaa, piestään muutamin lyönnein. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, siltä paljon odotetaan, ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän vaaditaan.

⁴⁹ Tulta olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

⁵⁰ Mutta olen kasteella kastettava ja kuinka olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!

⁵¹ Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En, sanon teille, vaan pikemmin eripuraisuutta.

⁵² Sillä tästä lähin riitautuu viisi samassa talossa, kolme [joutuu riitaan] kahden kanssa ja kaksi kolmen kanssa.

⁵³ Isä riitautuu poikansa kanssa ja poika isänsä kanssa, äiti tyttärensä kanssa ja tytär äitinsä kanssa, anoppi miniänsä kanssa ja miniä anoppinsa kanssa.”

⁵⁴ Hän sanoi myös kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tulee.

⁵⁵ Etelätuulen puhaltaessa sanotte: 'Tulee helle, ja se tulee.

⁵⁶ Tekopyhät, maan ja taivaan muodon osaatte arvioida. Mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa?

⁵⁷ Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä on oikeaa?

⁵⁸ Kun siis kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, tee tiellä voitavasi päästäksesi hänestä eroon, jottei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankilaan.

⁵⁹ Sanon sinulle: et pääse sieltä ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon*."