Read Toivo Koilo Suuri Ilosanoma Luukas 6 Bible Online

Luukas 6 - Toivo Koilo Suuri Ilosanoma bible

Luukas 6

¹ Tapahtui jälkisapattina,* että Hän kulki viljavainioitten halki, ja Hänen opetuslapsensa katkoivat tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.

² Silloin muutamat fariseuksista sanoivat (heille): "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"

³ Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun oli nälissään, hän ja ne, jotka olivat hänen kanssaan?

⁴ Hän kun meni Jumalan huoneeseen ja otti näkyleivät ja söi — niitä joita muitten ei ole lupa syödä kuin ainoastaan pappien — ja antoi myös niille jotka olivat hänen kanssaan."

⁵ Ja Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra."

⁶ Toisena sapattina Hän meni synagoogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.

⁷ Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Häntä silmällä parantaisiko Hän sapattina, jotta keksisivät syytöksen Häntä vastaan.

⁸ Mutta Hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jolla oli kuivettunut käsi: "Nouse ja astu keskelle." Tämä nousi ja astui.

⁹ Niin Jeesus sanoi heille: "Kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa elämä vai hukuttaa?"

¹⁰ Katsellen ympärilleen heihin kaikkiin Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Hän teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi (niin kuin toinen).

¹¹ Mutta he joutuivat suunniltaan ja puhuivat keskenään mitä tekisivät Jeesukselle.

¹² Niin tapahtui niinä päivinä, että Hän lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti koko yön rukoillen Jumalaa.

¹³ Päivän tultua Hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joita Hän kutsui myös apostoleiksi:

¹⁴ Simonin, jolle Hän antoi myös nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, Jaakobin ja Johanneksen, Filippuksen ja Bartolomeuksen,

¹⁵ Matteuksen ja Tuomaan, Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,

¹⁶ Juudaan, Jaakobin veljen*, ja Juudas Iskariotin josta (kuitenkin) tuli kavaltaja.

¹⁷ Astuttuaan alas heidän kanssaan Hän seisahtui laakealle paikalle, samoin [suuri] joukko Hänen opetuslapsiaan ja suuri kansanpaljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. He tulivat kuuntelemaan Häntä ja parantuakseen sairauksistaan,

¹⁸ samoin saastaisten henkien vaivaamat (ja he) paranivat.

¹⁹ Ja kaikki kansa pyrki koskettamaan Häntä, sillä Hänestä lähti voima, ja se paransi kaikki.

²⁰ Hän nosti silmänsä opetuslasten puoleen ja sanoi: ”Autuaita te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.

²¹ Autuaita te, joitten nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan.

²² Autuaita olette, kun ihmiset vihaavat teitä ja kun he erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja hylkäävät nimenne niin kuin pahan — Ihmisen Pojan vuoksi.

²³ Riemuitkaa sinä päivänä ja hyppikää ilosta, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa. Sillä niin tekivät heidän isänsä profeetoille.

²⁴ Mutta voi teitä, rikkaat, sillä olette saaneet lohdutuksenne!

²⁵ Voi teitä jotka [nyt] olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä joudutte murehtimaan ja itkemään!

²⁶ Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä niin tekevät heidän isänsä väärille profeetoille!

²⁷ Mutta teille, jotka kuulette minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

²⁸ Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niitten puolesta, jotka teitä parjaavat.

²⁹ Sille joka sinua lyö poskelle, tarjoa myös toinen, ja siltä, joka ottaa sinulta vaipan, älä kiellä ihokastasikaan.

³⁰ Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka omaasi ottaa.

³¹ Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin samoin heille.

³² Jos rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä kiitos teille siitä tulee? Myös syntiset rakastavat niitä, jotka heitä rakastavat.

³³ Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mikä kiitos teille siitä tulee? Sillä syntisetkin tekevät samoin.*

³⁴ Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mikä kiitos teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

³⁵ Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin, niin teidän palkkanne on suuri ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä Hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

³⁶ Olkaa (siis) armahtavaisia niin kuin (myös) Isänne on armahtavainen.

³⁷ Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää tuomiota langettako, niin ei teillekään tuomiota langeteta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

³⁸ Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, ravistettu ja kukkurainen annetaan helmaanne. Millä mitalla te siis mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

³⁹ Hän puhui heille myös vertauksen: "Ei kai sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat putoa kuoppaan?

⁴⁰ Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi, mutta täysin oppineena jokainen on niin kuin opettajansa.

⁴¹ Mutta kuinka näet roskan, joka on veljesi silmässä, etkä huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?

⁴² (Tai) kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veli, annas minä otan pois roskan joka on silmässäsi', etkä itse näe hirttä omassa silmässäsi? Tekopyhä, heitä ensin pois hirsi omasta silmästäsi, ja sitten näet selvästi ottaa pois roskan, joka on veljesi silmässä.

⁴³ Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän.

⁴⁴ Jokainen puu tunnetaan siis omasta hedelmästään, sillä ei orjantappuroista koota viikunoita eikä orjanruusupensaasta korjata viinirypäleitä.

⁴⁵ Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarrekammiosta esiin hyvää ja paha ihminen tuo (sydämensä) pahasta (aarrekammiosta) esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.

⁴⁶ Miksi kutsutte minua nimellä, ’Herra, Herra', ettekä tee mitä sanon?

⁴⁷ Jokainen, joka tulee luokseni ja kuulee sanani ja tekee niitten mukaan — minä osoitan teille kenen kaltainen hän on.

⁴⁸ Hän on miehen kaltainen, joka taloa rakentaessaan kaivoi ja meni syvälle ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tulva tuli, virta syöksähti sitä taloa vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli *kalliolle perustettu*.

⁴⁹ Mutta joka kuulee eikä tee, hän on miehen kaltainen, joka perustusta tekemättä rakensi talon maan päälle. Virta syöksähti sitä vastaan ja heti se sortui, ja sen talon kukistuminen oli suuri.”