Read Toivo Koilo Suuri Ilosanoma Hebrea 10 Bible Online

Hebrea 10 - Toivo Koilo Suuri Ilosanoma bible

Hebrea 10

¹ Sillä koska laissa on tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, se ei voi koskaan samoilla uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa tuovat, tehdä täydelliseksi niitä, jotka Jumalaa lähestyvät.

² Sillä *muuten olisi lakattu niitä tuomasta, koska jumalanpalvelusta toimittavilla kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä.*

³ Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

⁴ Sillä härkäin ja kauristen veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.

⁵ Sen vuoksi Hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja lahjaa* et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistat,

⁶ polttouhreihin ja syntiuhreihin* et mielistynyt.

⁷ Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen — kirjakääröön on minusta kirjoitettu — tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"

⁸ Sanottuaan ensin: *"Uhria ja lahjaa* ja polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt — niihin, joita lain mukaan uhrataan" —

⁹ Hän sanoi sitten: "Katso, minä tulen tekemään tahtosi (,Jumala)." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen.

¹⁰ Tämän tahdon perusteella olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

¹¹ Ja kaikki papit seisovat joka päivä palvelusta toimittamassa ja usein tuomassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi syntejä poistaa.

¹² Mutta tämä on tuotuaan yhden ainoan uhrin syntien puolesta, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle

¹³ ja odottaa siitä lähin, kunnes Hänen vihollisensa pannaan Hänen jalkainsa astinlaudaksi.

¹⁴ Sillä Hän on yhdellä uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

¹⁵ Sen todistaa meille myös Pyhä Henki, sillä Hän sanoo (ensin:)

¹⁶”Tämä on se liitto, jonka näitten päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”

¹⁷ ja sitten: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista."

¹⁸ Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei enää tarvita uhria synnin puolesta.

¹⁹ Koska meillä siis, veljet, on uskallus Jeesuksen veren turvin astua kaikkeinpyhimpään —

²⁰ uusi elävä tie, jonka Hän on vihkinyt meille esiripun, se on lihansa avulla —

²¹ ja koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen haltijana,

²² niin käykäämme esiin vilpittömin sydämin täydessä uskon varmuudessa, sydämet vihmottuina puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.

²³ Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

²⁴ Pitäkää vaari toisistanne rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.

²⁵ Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme sitä enemmän kuta enemmän näette päivän lähestyvän.

²⁶ Sillä jos tahallamme harjoitamme syntiä omaksuttuamme totuuden tuntemisen, ei ole enää uhria syntiemme* puolesta,

²⁷ vaan tietty kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

²⁸ Joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen perusteella.

²⁹ Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen katsotte sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?

³⁰ Sillä tunnemme Hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava" ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."

³¹ Kauheaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

³² Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,

³³ kun toisaalta häväistyinä ja ahdistettuina jouduitte katseltaviksi, toisaalta taas tulitte niitten osaveljiksi, jotka samoin vaelsivat.

³⁴ Sillä te olette sekä *säälineet kahleitani* että ilolla hyväksyneet omaisuutenne ryöstön tietäessänne, että teillä (itsellänne) on parempi ja pysyvä omaisuus (taivaissa).

³⁵ Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.

³⁶ Tarvitsette näet kestävyyttä, jotta tehtyänne Jumalan tahdon saisitte sen, mikä on luvattu.

³⁷ Sillä "aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka on tuleva eikä viivyttele."

³⁸ Mutta vanhurskas* on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielisty häneen."

³⁹ Me emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.